Suuruuden ekonomia

Suuruudella on monia etuja, mutta sillä on myös haittoja. Suuruus pitää jakaa kahteen eri osaan. Absoluuttiseen ja suhteelliseen suuruuteen. Absoluuttinen suuruus tarkoittaa mahdollisimman suurta kokoa. Suhteellinen suuruus tarkoittaa, että yritys, maa tai jokin muu organisaatio on toista tasvaavaa suhteessa suurempi. Pienempikin yritys voi olla suuri suhteessa kilpailijoihinsa. On tärkeämpää olla suurimpien joukossa siinä mitä tekee kuin olla suuri ja olla alallaan pienempien joukossa. Mikäli yritys ei ole tietyllä alalla kahden suurimman joukossa, tulee sen erottua muista jollakin tavalla. Esimerkiksi Nokian Renkaat on erikoistunut talvirenkaisiin, joissa on suurimpien joukossa. Kesärenkaissa se ei ole läheskään suurin.



Suurempi koko mahdollistaa asioita. Se saa yksikkökustannukset kilpailijoita pienemmiksi, koska monet kustannukset riippuvat yrityksen koosta. Isommassa yrityksessä on työntekijöillä paremmat mahdollisuudet erikoistua. Suurempi koko parantaa mahdollisuuksia markkinoida tuotteita tai palveluita. Tuotteiden ja palveluiden saatavuutta on helpompi parantaa yrityksen koon ollessa suuri. Suurempi koko tuottaa enemmän soosiaalisia todisteita. Ne kasvattavat myyntiä. Sosiaaliset todisteet lisäävät asiakkaiden haluja ostaa tuotteita tai palveluita. Niitä voi myös myydä kalliimmalla todisteiden ansiosta.



Suhteellisen koon ollessa kilpailijoita suurempi, on helpompi tehdä rahaa. Vähän kilpailijoita sisältävät liiketoiminta-alat ovat muita parempia rahantekoon. Monopolien ja oligopolien on helpompi tehdä rahaa. Mikäli kehität jotain ainutlaatuista, voit luoda itsellesi monopolin. Monopolin voi tuottaa mm. hankkimalla patentin. Pienenä tekijänä ei kannata kilpailla suhteellisesti suurempia kilpailijoita vastaan.



Suuruus ei tuota yritykselle pelkästään hyötyjä. Se tuottaa monenlaisia haittoja. Iso koko lisää byrokratiaa. Papereiden pyörittämiseen kuluu entistä enemmän aikaa ja vastuu alkaa siirtymään jatkuvasti eteenpäin. Hallintokerroksia muodostuu liikaa, päätöksenteko ja reagointi ongelmiin hidastuvat. Eri liiketoimintojen välille voi tulla kiistaa yrityksen parhaista resursseista. Koko voi tuottaa myös perverssejä kannustimia siirtää vastuuta. Se tuottaa helpommin mahdollisuuksia karata yrityksen ydinliiketoiminnoista. Hyppäykset aloille, jotka eivät ole yrityksen vahvuuksia voivat tehdä tuhoa.



Nokia on yksi malliesimerkki suuruuden ekonomian tuottamista ongelmista. Sen hallinto paisui pullataikinan lailla. Ylin johto toimitusjohtaja Ollilaa myöten muuttui ja ongelmia alettiin lakaista maton alle. Se ei myöskään osannut reagoida muutoksiin, joita matkapuhelinmarkkinoilla tapahtui, kuten kosketusnäyttöjen tulo. Kaiken tämän lisäksi se yritti miellyttää jokaista asiakasta tarjoamalla paljon erilaisia puhelinmalleja. Nokian kilpailija Apple taas toimii käsittääkseni vieläkin enemmän pienyrityksen lailla. Sillä on pienet työryhmät, se ei myy monia eri tuotteita, se ei pyöri yhtä suurella hallinnolla ja keskittyy ydinosaamiseensa.