Viimeksi käsittelin maksutapoja, joten nyt on hyvä jatkaa, sillä
ettei tarvitse maksaa mitään. Vähän aikaa sitten ihmisillä oli
tapana jonottaa tunteja saadakseen ilmaisia ämpäreitä. Ne
sisältivät niin hyödyllisiä kuin hyödyttömiäkin tavaroita. On
vaikea nähdä jonottamisen hyötyjä mikäli ei ole itse ollut
paikalla. Todellisuudessa jokainen voi itse tehdä johtopäätöksensä.
Voisin kyllä lyödä vetoa, että suuri osa paikallaolleista hukkasi
turhaan palan hyödykettä, jota ei saa takaisin. Monen tunnin
jonotus on harvoin järkevää. Ilmaisessa tavarassakin on
kustannuksensa.
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja vielä vähemmän hänellä
on varaa ilmaiseen. Tämä voi tuntua kummalliselta, koska sinulla
voi olla käsitys, että kaikki ilmainen kannattaa ottaa vastaan.
Mitkään asiat eivät ole yksinkertaisia. Ilmainen tavara voi saada
sinut hyppimään riemusta ja se tuntuu hyvältä. Elämäsi on
täynnä valintoja ja kaikki niistä maksavat myös
vaihtoehtoiskustannuksina. Kun saat jotain ilmaiseksi niin
kustannuksesi tulee muussa muodossa, kuten aikasi ja tilasi
puutteena. Pelkäät tappioita, koska ne ovat tulleet toisenlaisessa
ympäristössä kalliiksi. Ensimmäinen euro on henkisesti kallein.
Sen jälkeen henkinen tappio pienenee. Saadessasi jotain ilmaiseksi,
et koe tappiota alitajunnassasi. Se tuntuu siksi paremmalle. Ilmaisen
riemu on riippumatonta. Hyödyttömimmätkin tavarat voivat tuntua
loppuvoitoilta.
Lahjat ovat hyviä sosiaalisen kanssakäymisen edistäjiä.
Ilmainen tavara tuntuu paremmalta kuin käteisen saaminen. Tämä voi
tuntua hullulta väitteeltä, mutta mm. psykologi Dan Ariely joka
teki kirjan ennustettavasti järjetön on tutkinut asiaa ja havainnut
asian pitävän paikkansa tutkimustensa mukaan. Käteismuodossa
annettu raha voi olla tehokkaampi tapa auttaa. Viettäessäsi
säännöllisesti aikaa kahvilassa tai baareissa tuottaa henkisesti
pienintä tuskaa tapa, missä jokainen maksaa vuorollaan.
Kokonaistuskan määrä on suurempi maksettaessa erikseen. Tämä voi
johtaa kulutuksen kasvuun. Kokonaan toinen kysymys on se mikä on
kokonaisuutena järkevin tapa hoitaa asiat. Siihen ei ole
yksinkertaista ja kaikille samaa vastausta.
Ilmaisen tavaran kustannus tulee monessa eri muodossa, kuten
tilasi ja aikasi menetyksinä. Ilmaiset ja isot tavarat voivat maksaa
tilanmenetyksinä suuria rahasummia. Ajanmenetys seuraa usein
jonottamisesta. Kun näet jonon niin kysy itseltäsi kannattaako
hukata aikaansa saadun tavaran tähden vai ei? Voit kysyä itseltäsi
minkä rahasumman arvoinen on tunti elämästäsi. Et saa käyttämääsi
aikaa takaisin, joten se on arvokkain hyödykkeesi. Mikäli lyhyen
hetken jälkeen ilmaisen jonottaminen tuntuu sinusta hyvälle idealle
niin anna mennä. Kaupan kylkiäiset voivat isomman ostoksen
yhteydessä aiheuttaa virhehankintoja. Valinta tapahtuu kahden
samanlaisen tavaran välillä. Ilmaislahja on ostoksen hintaan
verrattuna yleensä hyvin pieni. Muutaman elokuvan lisääminen
television mukana ilmaiseksi voi kallistaa päätöksesi toiseen,
vaikka toinen vaihtoehto tuottaisi enemmän lisäarvoa.
Monet myyjät käyttävät edellämainittua lähestymistapaa, kun
he myyvät jotain. He tarjoavat kylkiäisiä, jotka esittävät
ilmaisiksi. Sanat ”ilmaiseksi tai kaupanpäälle” saa sinut
kehräämään. Tämä lähestymistapa saa alitajuntasi uskomaan
ilmaisten kylkiäisten tuottamaan lisäarvoon. Ilmaiset tuotteet ovat
ilmaisia usein vain nimellisesti. Asiakas maksaa aina kaiken tai
yritys menee konkurssiin pidemmällä aikavälillä. Tätä tosiasiaa
ei jostain syystä tunnuta ymmärtävän.
Ilmaisen tavaran saaminen ei ole suoraan paha asia. Sitä ei
myöskään kannata pitää pelkkänä lahjana. Sinun pitää
arvioida jokainen tapaus erikseen. On turhaa hankkia varastoon
tavaraa, jolle ei ole käyttöä vain ilmaisuuden vuoksi. Tähänkään
asiaan ei ole yhtä totuutta. Tämä unohtuu liian usein, kun
keskitytään mustavalkoiseen ajatteluun. Yhden totuuden hyväksyminen
tuottaa ennen pitkää vakavan aivovamman.
Ihmisillä on liian usein mielessä ajatus, että kannattaa ottaa
vastaan vaikka kasa sitä itseään, kun ilmaiseksi saa. Mielestäni
jokaisen pitäisi harkita asioita tapauskohtaisemmin.
Hyvää viikonjatkoa!
-TT
No comments:
Post a Comment